maanantai 28. lokakuuta 2013

Pennut mätsärissä

Eufrat eli Ere on käynyt parissa mätsärissä tässä kuussa, ensiksi Ristiinassa 12.10 josta tuloksena PUN eikä sijoitusta, mutta voittipa Ere parinaan olleen toisen mittelin sentään! :)
Viikko tästä 19.10 Ere osallistui Mikkelissä mätsäriin ja petrasi edellistä suoritustaan hurjasti ollen BIS-1! Wou, onnea! Nyt voin ylpeänä sanoa, että on munkin kasvateissa BIS-voittaja, hehheh ;)

22.10 D-pentuset täytti 1-vuoden, onnea koko porukalle! Loppuvuoteen mennessä terveystarkkeihin menee ainakin kaksi "Deetä", kenties enemmänkin jos tarkkeja osuu kohdalle. Muitakin kasvatteja on menossa tarkkeihin vielä tämän vuoden puolella, kiitos aktiivisuudesta omistajille! :)

Kuvaterveiset 1-vuotiailta Daewoo "Remiltä"
sekä Daimler "Jyskyltä"
Eilen, 27.10, kävimme Jyväskylässä Elbe "Paavon" ja Eura "Sunnyn" kanssa mätsärissä. Molemmat 5kk ipanat oli ensimmäistä kertaa moisessa paikassa, joten tietysti se toi omanlaista jännitystä peliin miten pöydällä ollaan, hampaat katsotaan yms perusjuttua. Muta mitä vielä, jännitys oli turhaa minulla sekä penskojen omilla ihmisillä, sillä nämä vetivät homman hienosti! Paavolle PUN ja Sunnylle SIN eikä sijoituksia kummallekaan, mutta hirmuisen hyvää harjoitusta saatiin ja kehujakin monesta asiasta, mm.luonteista, miten avoimia olivat! Sunnylle tuli huomautus että ollut liiaksi ruoka-aikaan kotosalla, kröhöm, eli pieni laihdutus on paikallaan ennen oikeita näytelmiä tyttösellä. Sunny osallistui myös perheen 9v tytön kanssa lapsi & koira kisaan, kummallekin sekin oli eka kerta ja hienosti meni vaikka eivät ihan kärkeen sijoittuneetkaan.
Paavo ei mua tainnut suuremmin tunnistaa, tai ei ainakaan näyttänyt reagoivan mitenkään erityisesti. Sunny tunnisti taas ja repesi riemusta totaalisesti :D


Paikalle tuli turistiksi vielä F-pentueen Fortunella "Nuca", joka tunnisti mut kyllä, semmoiset ilohepulit sekin sai. Oli kiva nähdä kaikkia kasvatteja ja huomata miten hyvät luonteet niillä olikaan ja miten kivoille ne näytti myös :)

Kiitos kaikille kivasta päivästä!

Tässä vielä bonuksena Evinos "Ludo" n.5kk

Vinks, seisotuskuvia otetaan vastaan kaikista kasvateista, semmoisia kohtuu hyviä posetuksia että saisin kotisivuille tuoreita kuvia niistä keistä ei vielä ole ;)

maanantai 21. lokakuuta 2013

1700km ja 3 titteliä

11.10 klo 05:00 pakkasin itseni, Uuken ja näyttelykamat Jannan ja 5 cockerin miehittämään autoon. Yllättävä tilaihme on muuten farkku-Xantia, 6 koiraa, 5 häkkiä ja kaikki kamat, eikä ollut ees tupaten täynnä auto vielä :O
Suuntasimme siis Balttiaan päin, ajoaikaa Helsinkiin oli varattu hyvin ja satamassa meillä oli hyvin aikaa ulkoiluttaa laumaa ennen laivaan menoa. Menomatkalla näkyi maisemia niin Viron kuin Latviankin puolella, pääasiassa autossa istumista, koirien ulkoilutusta, kaupassa piipahtamista jne. Pärnun mäkkäristä saatiin aterian mukana lasit, jotka säilyi kotiin asti ehjinä, saavutus sekin, vaikka jännäsinkin miten käy kun omani laitoin kassiin. Pärnussa käytiin myös kaupassa, josta tehtiin ostokset majapaikkaa varten, iltapalaa ja aamupalaa sun muuta.

Illan pimeässä saavuttiin Latvian Valmieraan ja majapaikkaamme Avotiin (Holiday Complex Avoti

http://booking.com/d3ed75111c08bae2Voin suositella koiralliselle paritalohuoneistoa täysin. Lenkkeilymaastot vieressä oli upeat (niihin ei ehditty juuri tutustua, mutta näytti hyvälle), sijainti oli rauhallinen, talossa tilaa ja hinta ei päätä huimannut. Kahdelta tuo koko huoneisto (ylhäällä parvi nukkumatiloineen, alhaalla sauna, pesuhuone, keittiö/olohuone ja nukuttava sohva) maksoi 45€, koirista ei mennyt maksua lainkaan. Seinän takana majottuivat suomalaiset spitzi-ihmiset kera 3 mittelin ja 2 kleinin. Taisi jokaisessa mökissä olla koiraväkeä muutenkin. Majapaikasta ei ollut näyttelypaikalle paljon mitään matkaa.

Kehämme lauantaina Valmierassa oli vasta iltapäivällä joten saatiin nukkua pitkään, syödä rauhassa aamupalaa ja Janna trimmasi koiria vielä.
Näyttelypaikka oli joku sporttihalli, pieni ja ahdas, mutta siisti. Suomeen verrattuna voi sanoa että lattiat oli täysin matoitetut ei vain pelkät kehät, ja koirien tarpeita ei ollut sisällä tai ulkona siinä määrin mitä Suomessa, joskin roskiksiakin oli vähemmän tarjolla, meinannut moisia edes löytää! Eläinlääkäri veloitti matoleimasta 1€, kaamea hinta! ;)
Cockeri ja koikkeri kehät oli eri puolilla hallia ja melkein samaan aikaan. Kehiä hallissa oli vain 9, ja ne oli melko pieniä, toisaalta mulle helpotus, ei tartteisi juosta jalan ja selän kanssa ihan niin paljon. Meillä oli tuomarina Ligita Zake Latviasta, joka on tunnetusti liiketuomari ja tiukkakin vielä.
Uuken kopeloi maassa pikaisesti, hampaat joutui katsomaan kahteen kertaan toisen posken osalta kun Uuke käänsi päätään juuri, muutan tuo pönötti tutunlaisesti.  Juoksutti kerran ympäri ja edestakaisin ja seisotti hyvin vähän aikaa. Arvostelu oli nopeasti ohi ja kehäsihteeri lykki ruusukkeen ja arvostelun käteen ja se oli siinä. Vähän jäi sellainen kiireinen maku suuhun, jämä rotu tökätty tuomarille ja äkkiä eroon? Vai oliko aikataulu niin tiukka? Aikataulussa oli kyllä melko hyvin, ei paljon myöhässä. Arvostelu oli muuten Uukenlainen, maininta massasta, tarkoittiko liene että vielä tukeva ja vähän skrode ja kookas, en tiedä. Viimeinen lause jaksaa huvittaa, moitti Uukea ujoksi tai araksi, Uukea?? Ainut mistä keksin näin sanottaneen, on että hampaita joutui katsomaan uudestaan päänkäännön takia, jos sillä tulkitsee araksi, niin antimennä. Arkaa Uukesta ei saa tekemälläkään, mutta onhan se hauska että edes yksi tuomari on tuota mieltä ollut, toista tuskin heti tulee vastaan! :D
Uukesta tuli nyt siis Latvian muotovalio. Ryhmiin emme jääneet, vaan suuntasimme kohti Liettuaa suoraan.

Illan tullen saavuimme Liettuaan Siauliaihin (vai oliko tämä nyt Saulia..en muista paikkoja juurikaan), majoituimme myös huoneistoon siellä, joka sopi koiralliselle kivasti. Sijainti oli kaupungissa melko keskustaa, mutta silti ihan rauhallinen ja kivasti oli puistokin vieressä missä ulkoiluttaa koiria. Pigi (Pigi nakvyne http://booking.com/502cb6a187d31) oli myös edullinen (23€/koko huoneisto, sisältäen kaksi makkaria, keittiön yms eikä koirista mennyt maksua lainkaan).
Tavaroiden purkamisen jälkeen suuntasimme kauppaan, ostoskeskus sijaitsi saman kadun varrella, ehkä 400m päässä. Sieltä sitten ostettiin tuliaisia, syömistä ja juomista ja käytiinpä Hesessäkin. Valuuttakurssi oli naurettava siellä, Hesen iso ateria maksoi vähän yli 4,50€, litran siideripullo jonka toin tuliaisena oli n.1,50€ yms. Janna osti croksit itselleen, taisi maksaa 2,50€ nekin. Harmi että tajuttiin tuo valuuttakurssi vasta illalla nukkumaan mennessä, oltaisiin ehkä osteltu kaikkea enemmänkin ;)


Aamulla starttasimme auton kohti näyttelypaikkaa, näyttely oli Radviliskisissä, joka kuuluu Siauliaihin käsittääkseni. Näyttelypaikka oli taas joku urheiluhalli, aavistuksen isompi kuin Latviassa mutta muuten melko samaa luokkaa. Siisti, yhtä roskikseton :D ja täysin matoitetut lattiat, joskin matot oli kurttuisemmat paikkapaikoin kuin Latviassa. Kehiä oli vain 7 ja ne oli pienet, joskin varmaan samaa kokoa kuin Latviassa. Meille tilaa oli kyllä, mutta mm.samassa kehässä sirkustaan pitäneet sakemannit oli vähän ahtaalla, koirat ja kehän ulkopuoliset handlerit..
Saatiin kehän laidalta hyvin tilaa häkeille ja muille tavaroille joten näkymät kehään oli suorat. Huvittavaa oli huomata molemmissa maissa ihmisten ilmeet kun pakkasimme trimmipöydän päälle yhden ison ja kaksi pientä häkkiä sekä yhden häkin kasassa ja sinne 5 cockeria, Uuke käveli vierellä hihnassa ja Liettuassa majoittui cockerikehän ajaksi yhteen häkkiin vuorostaan. Ihmiset pysähtyi katsoman tätä kompleksia, ne otti kuvia, niitä huvitti asia, osoittelivat sormella ja olivat hyvin ihmeissään. Ei Suomessa kukaan huomaa jos viet 6 koiraa kerralla sisään, tuolla se oli suorastaan nähtävyys!
Samoin kun Jannan cockerit oli pöydällä näyttelypaikalla, se oli suuri ihme, hyvin moni ohikulkija tuli koiria tervehtimään, ottivat kuvia ja katselivat pitkään. Myös häkeissä olevia koiria kuvasivat. Johtui se meidän leiristä vai koirien rodusta, en tiedä. Uukesta ei juuri kukaan ollut kiinnostunut, Latviassa ei kukaan kysynyt mitään, Liettuassa aamusta eräs mies eteisessä tullessamme katseli pitkään hymyillen (myöhemmin hoksasin, että se oli meidän tuomari muuten!) ja sitten eräs nainen lapsensa kera kysyi Uuken rotua. Valitettavasti eivät puhuneet englantia joten näytin luettosta rotua ja se kelpasi sitten.
Uuke ja cockerit oli samassa kehässä, tuomarina Peter Harsanyi, Unkarista. Tuomarisetä oli tiukan näköinen, harkitsevainen ja jotenkin jäykkä. Kehäsihteerit istui pöydän takana, eivät liikahtaneet mihinkään joten omine aikoineen piti osata kehään tunkea sekaan.
Tuomari kätteli kaikki esittäjät ja selvästi yrmyn olemuksen sisällä oli mukava herrasmies. Tuomari kysyi Uuken ikää, johon vastattuani "7 years", hän tokaisi "wou", liekö hyvä vai huono asia? Hän pyyti mua näyttämäät hampaat ja sen jälkeen tutki maassa koiran varovaisen oloisesti ja nopeasti. Mietin miksi ei itse katsonut hampaita, onko saanut joskus rodusta jotain negatiivista kokemusta vai mistä lie johtui, ja tuo pikaisen varovainen tutkiminen selittäisi asian myös. En tiedä. Juoksutti ympäri ja edestakaisin ja seisotti melko kauan. Välillä selvästi katseli koiraa pidempään ja mietti asioita, oli tarkka. Arvostelua en saanut heti tietää, enkä sijoitusta, vaan hän kiitti ja kutsui seuraavan rodun - jenkkicockerit kehään, näiden jälkeen oli normi cockerit heti. Tässä välissä kävin kehäsihteereiltä hakemassa arvostelun josta ilmeni että Uuke sai sen mitä tavoittelimme - LT & BALT muotovalio. Arvostelu oli todella hyvä ja luonnekin eri erinomainen, äkkiä se yössä muuttui, hah!



Jannan cockerit sai molemmista maista jotakin ja valioitakin osasta tuli, sen tarkempia menestyksiä en muista, tuotti jo vaikeuksia tunnistaa kaikki 5 koiraa toisistaan ja muistaa niiden nimet, saatika muuta.

Taaskaan ei jääty ryhmiin vaan ajelimme rauhassa pimenevää Tallinnaa kohti, jossa vietettiin vielä yö ja maanantaina aamulaivalla takaisin Suomeen.
Tallinnassa oltiin yötä Jannan kasvatinomistajan luona, tai no Janna nukkui autossa koirien kanssa ja minä 5kk cockerin (joka oli matkassa turistina, oppimassa kaikkea uutta) kanssa ylhäällä, 7.kerroksessa perheen parissa. Tapaamisen lomassa ilmeni että perhe tiesi paikallisia koikkereita ja hämmästeli, että eikö se ole aggressiivinen rotu, johon piti vakuutella että ei Uuke ole. Ilmeisesti rodun huono maine on kiirinyt sinnekin asti :/ 
Muutaman tunnin yöunien jälkeen suuntasimme laivaan, jonne päästiin ajamaan suoraan sisälle, hyvä aikataulu siis, ei tarvinnut turhia odotella. Koirat oli pissitetty jo yöpaikan pihalla joten eikun laivaan aamupalalle.
Iltapäivästä kotimatkalla käytiin vielä Keravalla katsomassa toista Jannan kasvattia, näitä 5kk ikäisiä ipanasarjaa siis, ihania pentusia!
Kotiin saavuttuamme autonmittariin tuli mulle ja Uukelle matkaa lähes 1700km, Jannalle toki enemmän vielä ja tuliaisina tavoitellut 3 uutta titteliä, joista jo Latvian valion laitoin hakuun ja kuitattu on että saatu kaik paperit, nyt odotellaan vahvistusta siitä niin voi anoa pari muuta titteliä lisää.
Oli todella kiva reissu, kiitos Jannalle! Lähdemme innolla uudestaankin, ihan minne vain, menojalka alkoi vipattaa kovasti.
Ainiin, Novan juoksut alkoi viime viikolla, sitä ei astuteta tästä juoksusta koska tuli urosvalintaan mutkia matkaan. Seuraavaa juoksua odotellessa tartteisi uroskin varmistua, uusia ehdokkaita olen käynyt läpi jo useita.. Kyllä se tästä!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Spanielierkkari 2013

Viime kertaiseen lääkäripäivitykseen pieni muutos. Perjantainen fys.polin käynti muuttikin ajatusmaailmaa taas hetkellisesti. Se leikatun kohdan viereinen pullistuma ei siellä oireile, vaan leikattuun kohtaan on pullistuma tullut takaisin. Uusimisriski oli iso, mutta että 4kk leikkauksesta se uusikin jo? :O Noh, uutta leikkausta ei liene edessä (en tiedä, ortopedi katsoo kuvat tänään ja saan tiedon sitten että kuinka käy, sitä tietoa odotan vielä siis!). Hoitona ei ole juurikaan kuin opetella elämään kivun kanssa. Erilaisia lääkkeitä ruvetaan testaamaan että mikä sopisi ja mikä ei. Myös puudutuspiikit tulee kuvioon eli selkä vedetään tunnottomaksi niin elämä voi helpottaa siitä sitten.

Positiivista on siis että elämä jatkuu ennallaan, eikä leikkausta ilmeisesti tehdä, koska ei siitä mitään apua ollut viimeiksikään. Selkärangan rappeuma on edennyt hiukan, kuvissa se näkyi kyllä selvästi, mutta siihen ei ole mitään hoitoa, sen kanssa on vaan elettävä. Jalan hermo on vaurioitunut, sillekään ei voida tehdä mitään. Kipuja voidaan lievittää kyllä, toivottavasti.

Sitten hienompiin uutisiin!

Lauantaina oli perinteinen spanieli erkkari, Hyvinkäällä, tuomarina Simons Alfons Hollannista. Iso mutta mukava mies, kehään oli ilmoitettu yli 70 koikkeria (16 pentua, 32 urosta, 25 narttua) joista oli pari poissa. Oma kunto ei antanut myöten mennä kehään joten olin ennalta hankkinut handlerin :) Sini Hellman esitti hienosti Uukea ensimmäistä kertaa. Valiouroksia oli 15, joista yksi puuttui, Uukella harvinaisen korkea sijoitus erkkarista olemalla valioiden toinen sa:lla. n.30 uroksen joukosta vain 5 sai sa:n, paras uros kehään Uuken vei Suvi Reini koska Sinin oma kehä alkoi. Uuke oli lopulta urosten neljäs. Tuosta porukasta se oli kova saavutus, etenkin kun kyseessä oli tuomari jolla ei ollut mitään loogista linjaa.

Katsokaa, Uukella heilui kehässä häntä! :O sitä ei ole tapahtunut aikoihin. Tosin, taisi herkkuja kerjätä ja komensi haukkumalla, mutta silti..
Seisoi se onneksi hienostikin ;)

Suvi esitti karvattoman ja pilkullisen Novan, 12 valionartun joukosta Nova sai eh:n, pilkkujensa takia. Nartuissa vain 6 sai yhteensä sa:n, joten tiukka linja piti sielläkin.

Molemmat koiruudet saivat ihan tunnistettavat ja omannäköiset arvostelut, joten en valita kyllä vaikka mitään linjaa ei tuntunut olevankaan. Arvostelut on lisätty tuonne ylös koirien omille sivuille.

Sunnuntaina laitoin Novan ja parin sulhoehdokkaan jalostuspuollon eteenpäin, nyt on siis yksi askel taas lähempänä ekan koikkeripentueen toteutusta. Juoksuja odotellaan tammikuussa arviolta.

Nova tuli erkkarista meille yökylään. Lauantai-iltana se oli kuin meidän poikia ei olisikaan, kaikki kolme oli sulassa sovussa. Sunnuntai aamuna tajusin että tuon nartun ajatusmaailma on totaalisen outo! Se kutsui Nikkeä leikkiin pitkin päivää ja liehitteli sitä. Piti ihan tarkistaa että ei kai sillä vaan juoksut ole :D Uuken mennessä paikalle leikit loppui heti rähähdykseen. Uuke olisi niin kovasti tahtonut leikkiä Novan kanssa, joka ei jostain syystä innostunut Uukesta yhtään vaan kertoi sen jokaikinen kerta selvästi. Harmi etten saanut kuvattua kunnolla videolla tuota leikkimistä, salaa sain kuvattua yhden hämärän videon kuitenkin todisteeksi Paulalle ;)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Keskiverto fiilikset

Jos ensiksi eilen oli hyvät fiilikset siitä että Freesia löysi hyvän kodin Kuopiosta (miten kaikki nyt menee Kuopioon? :D) ja sai nimekseen Nella, onnea elämään pikkuriiviölle! Niin illalla ne fiilikset laski sitten kuin lehmän häntä, täytyy tuloksen olla ihan keskiverto ja tasapaksua, eikö vain?

N.ilta seiskaan asti fiilikset oli ihan hyvät ja enintään odottavaiset, kun kävin kiireellisenä potilaana magneettikuvauksessa kun oireet palasi 6.9. takaisin, ne kaikki oireet mitä oli ennen toukokuista välilevynpullistuman leikkausta. Putkeen meno tai siellä olo ei ole mitään, mikäs siellä maatessa ja kuunnellessa itse valittua ja vietyä levyä. Ekan 20 minsan jälkeen hoitajamies totesi että ei onnistu alaselän kaikki kuvat, koska siinä on se vanha leikkaus kohta, joten laitetaan varjoainetta että kaikki näkyy. Siinä sitten kaksi hoitajaa, vai liekö toinen lääkäri, etsivät suonia käsistä ja painelivat vuorotellen käsiä, etsintä kesti kauan ja lopulta kun yksi ainokainen suoni löytyi, kyllä aineen laitto sattuikin, koska suoni oli hyvin pieni ja kanyyli siihen nähden isohko. Koko illan vasen käsi olikin sitten ihan puutunut ja tunnoton sekä kauttaaltaan ihan kylmä, onneksi aamulla kaikki oli ok. Näyttää tulevan hieno iso mustelma käteen, sen verran ison reiän siihen tökkäsivät joka vuoti sitten vielä kotonakin kun otin sairaalassa laitetun lapun siitä pois.

Aineen laiton jälkeen kuvaukset oli pian ohi, koska kaikki näkyi niin kirkkaasti kuulema. Kysyin hoitajalta sitten näkyikö siellä se pullistuma joka leikkauksessa sinne jäi. Viereisestä välistähän ne poisti ison pullistuman ja pieni jäi, sen piti itsestään painua pois, vaan eipä tainnut painua. Hoitaja kyllä sanoi, että ei saa kertoa kun lääkäri ne kuvat katsoo, mutta en malttanut perjantaita odottaa vaan kysyin uudestaan, että tiedän siellä olevan pullistuman siellä ja siellä kohdassa ja poistettu on sieltä yksi yms että sano näkyikö siellä pullistuma vai oliko jotain muuta. Tähän kysymykseen mieshoitaja päätyi vastaamaan että näkyihän siellä yksi pullistuma eikä oikein muuta selvää syytä. Jeps, että sellaista..

Nyt kun tämä on jo nähty ja kaava on selvä, odotan perjantain fys.polin käyntiä vain sillä, että saan kuulla onko leikkaus kiireellinen vai ei. Messariin tahtoisin vuosittaisen perinteen vuoksi, toivottavasti leikataan reilusti sitä ennen että ehdin taas toipua. Fiilikset ei ole kovin korkealla, v-käyrä sen sijaan on hyvin korkealla! Kysymyksiä on päässä, miksi ei voitu poistaa molempia viimeiksi, vierestä vietiin kuitenkin.. En ole ehtinyt toipua edes 4kk takaisesta leikkauksesta ennalleni kun jo puukkoa työnnetään kohta uudestaan selkään ja sama haava avataan!

En jaksa uskoa että muita vaihtoehtoja edes on kuin leikkaus, taas, sillä jalan hermo on rikki ja se oireilee, ilmeisesti tuo toinenkin pullistuma painaa hermoa. Mutta onhan se hienoa että olen lähes 3kk syönyt lääkkeitä turhaan, käynyt fyssarilla turhaan maksettuani itseni siitä kipeäksi ihan vain käydäkseni tämän kaiken uudestaan läpi. En ehtinyt vielä kuntoutua siihen pisteeseen, että oltaisiin salille päästy lihaksia vahvistamaan.. Voi vee, etten paremmin sanoisi!

Noh, onneksi ei ole suuria menoja mitkä tarttesi ottaa huomioon nyt. Ei pentuja talossa, eikä muutakaan esteitä. Joten odotellaan tuomiota sitten vaan..vaikka ottaakin päähän!