Talvessa on jotain hyvääkin..

..nimittäin se, että pääsee jäälle lenkittämään koiria. Vielä parempaa on kun voi kasata kaveriporukan ja viedä monta koiraa kerralla riekkumaan keskenään.

Me kun emme harrasta koirapuistoilua vieraassa seurassa, vain tuttujen koirien kesken ja tällöinkin jos paikalle tulee vieraita koiria, katsotaan vähän mimmoisia ovat että jäädäänkö vai lähdetäänkö pois.

Nyt kun jäätilanne on sellainen, että uskaltautuu mennä itsekkin sinne, olemme hyödyntäneet tämän hienon mahdollisuuden, ihan lähellämme kun on kaksikin järveä. Tosin, Palokkajärvellä ei juuri koskaan käydä sillä siellä on paljon enemmän väkeä, mutta nyt erityisesti kartamme sitä putkirikon vuoksi joka on tehnyt keskelle järveä avannon, ks. uutinen Keski-Suomalaisen verkkosivuilla: http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/putkirikko-puhkoi-jaahan-vaarallisen-avannon/1758126

Mutta Alvajärvellä ollaan käyty monena talvena, niin myös nytkin.

Kaveri lähti mukaan testaamaan uutta kameransa kalustoa viime sunnuntaina ja otti Uukesta kuvia. Tällä kertaa oltiin jäällä ilman koirakavereita mutta Uuken ilona oli frisbee mukana.

Tässä muutama hyvin onnistunut otos Uukesta, pari niistä kuvastaa varsin hyvin tuon koiran ajatusmaailmaa.. kuvat Harri Kangasaho.

Puskapissiminen on tarkkaa puuhaa ;)

Frisbee - yksi Uuken suosikkileluista

Loppuun, tähän kuvaan kiteytyy kooikerin älykkyys, tai no ainakin Uuken, täydellisesti!

Ja tässä nähdään yksi Uuken elämän The jutuista - hajut

Tänään kävimme jäällä koirakaverien kanssa. Sunnuntaina jäältä palatessamme törmäsimme sattumalta lähellä kotiamme parsoninpentu-Sissiin, kävi ilmi omistajan kanssa höpistessä että ollaan joskus Facebookissa kirjoiteltu yksityisviestejä ja sovittiin että me "selkävammaiset" voitaisiin lähteä koirien kanssa jäälle (hänellä 3 muuta koiraa, parsoni oli vanhempiensa koira). Pari viestiä Facebookissa paljasti miten pieni maailma onkaan ja että meillä on yhtenen kaverikin, joten tuumasta toimeen ja tänään jäällä viiletti 6 koiraa onnellisina nauttien vapaudestaan.

Mukana oli entuudestaan melko tutut kaverini Maisa-labbis ja Martta-kultsu (näistä tosin Maisaa olen harvemmin tavannut, ko koiran emää Tyyneä useammin ja se on Uukellekin tuttu siis), joilla molemmilla oli juoksut. Maisalla alkanut jo tovi sitten, lähes tärpit taisi olla nyt menossa, Martalla juoksut alkoi eilen. Kaverini oli jo peruuttamassa tapaamista, ettei Uukella mene herneet päässä sekaisin, mutta kun olin siitä melko varma että ei menoa haittaa, hekin liittyivät seuraamme. Uusina kavereina tapasimme sunnuntaisen parsoni-Sissin sekä perheen x-rotuiset Maisan ja Oivan. Jos oikein ymmärsin olivat Sissi ja Oiva leikattuja.

Hienosti sekalauma tuli toimeen. Alkuun Uukea kiinnosti hyvän tuoksuiset nartut jonkin verran, mutta jätti ne sitten rauhaan kuitenkin käskytyksen jälkeen aina. Vuoroteltiin turvallisuuden vuoksi vielä niin että Uuken ollessa irti Maisa oli fleksissä ja toisinpäin, vaikka tiedä miten hienoja ja terveitä sekoituksia olisi tullut kun kaksi epileptikkoa ois lisääntyneet ;) (moni niin mainostaa että sekoitukset on terveitä, kun niitä ei ees tutkita..sille naureskeltiin siis että nää ois tosi terveitä pentuja sen perusteella). Uukea ei suuremmin Sissin seura kiinnostanut, sunnuntaina hihnassa kohdattuna se oli NIIN ihana - miehet ne vaihtaa mielipidettään lennosta.. Sen sijaan eniten Uuke taisi tykästyä Oivaan, niimpä niin, melko normaalilta urokseltahan Uuke vaikuttaa kun jäällä on juoksuiset nartut ja tämä valitsee seurakseen kastroidun uroksen.. :D

Mutta vaikka hiukan tuuli ja pakkasta oli -20C ja risat, aurinkoisessa säässä oli kiva nautiskella lenkkeilystä ja katsella iloisia koiria jotka selvästi nauttivat olostaan.