Guinnesista on tullut kutsumanimeltään Vili. Kaikilta pennuilta on tullut jotain kuulumisia, jos ei muuten niin kuvien merkeissä. Näyttäneet kotiutuneen hienosti.
Viima on viettänyt yksinoloa meillä ainoana koirana ja olen sitä kouluttanutkin hiukan. Nimensä tunnistaa ja osaa jo hyvin, luoksetulo on vaihtelevasti hanskassa, istua osaa käskystä jos malttaa keskittyä. Hihnassa kävely sujuu kohtuu hyvin, mitä nyt välillä istahtaa pitämään tuumaustaukoja.
Viimahan oli viikko sitten kaverini ja hänen koiriensa luona illalla hoidossa muutaman tunnin ajan kun käytiin Lutakossa keikalla katsomassa Liiton miehiä eli Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukausta. Automatkaan olin varautunut pyyhkeellä ja se tuli tarpeeseen, kuolasi sen verran kovasti sylissä. Hoitopaikassa sujui hyvin ja leikki kavereiden kanssa, eikä vierastanut tai ikävöinyt.
Viiman juhannukseen kuului kokolla käynti Ainolassa. Paikalla oli jonkin verran väkeä, mutta ei mitenkään tungokseksi asti onneksi. Vieraita koiria emme tavanneet, niitä välteltiin ja siinä onnistuttiinkin. Koirat ei Viimaa edes kiinnostaneet suuremmin. Lapset, etenkin kaikista pienimmät taaperot oli huippukivoja. Rapsutuksia sateli tuon reilun tunnin aikana niin paljon että sosialistaminen on edennyt hyvin, tosin ei siinä ongelmia ole ollutkaan, ainahan tuokin ipana on ihmisistä tykännyt. Pari tuttua piti Viimaa myös sylissä eikä se siitäkään ollut moksiskaan, kuten ei ole ollut aiemminkaan. Pepsi-veli oli sattumalta myös paikalla, kovia paineja ei saatu aikaiseksi koska kohtaaminen oli niin alkuillasta että Viima oli autoilusta hyvinkin järkyttynyt vielä. Pepsi oli kasvanut kovasti jo :) Kotimatkalla käytiin nuuskimassa myös vettä järven rannalla.
Automatkasta Viima ei siis vielä tykkää. Juhannuksena se matkusti takakontissa häkissä ja kuolasi yhä jonkin verran. Kotiin tultua käveli kyllä hihnassa parkkipaikalta sisälle eli ei se niin kamala kokemus kuitenkaan ollut.
Eilen käytiin vaan ajelemassa huvikseen, kokemuksen vuoksi. Kuolaus jatkui mutta stressaus muuten vähentynyt, sillä Riihivuoren päälläkin käveli sujuvasti autosta päästyään. Kokemuslistalle karttui myös portaiden kulkeminen ylös ja alas, ei aiheuttanut mitään ongelmia. Autoiltiin n.2,5h ajan, toki välillä käytiin kävelemässäkin. Kotona uni maistuikin hyvin.
Eilen ja tänään ollaan harjoiteltu nenän käyttöä ulkona. Itse olen pitänyt Viimaa kiinni ja poikaystävä vienyt herkun piiloon niin että Viima on sen nähnyt. Ei mennyt montaa kertaa kun tajusi idean ja syöksyi suoraan piilolle eikä enää ihmisen luokse joka oli poistunut herkulta muutaman metrin päähän. Selvästi tytön makuaisti on kohdallaan, maistettuaan juhannuksena lihapullaa ja leikkelemakkaraa ei meinannut enää kurkku kelvata välipalana ;)
Vielä 5 päivää kun Viima lähtee sijoituskotiinsa ja meillä alkaa normaaliarki, joka tosin aloitetaan mattojen ja lattioiden pesulla ja suursiivouksella.
