Vuosi on vaihtunut. Enää en ole tehnyt mitään tavoite-listoja, koska ei ne toteudu kuitenkaan tai lähinnä ajatuksena "tapahtuu jos tapahtuu".
Koirapuolella on ollut hiljaista nyt. Eipä taida olla mitään päivitettävää sitten viime kertaisen?
Uuke elelee Mikkelissä vanhempien ilona ja riesana (:D) yhä, viettäen onnellisia eläkepäiviä maalla. Siellä se jahtaa päivittäin lintulaudalla lintuja ja osallistuu kaikkiin kotitöihin, painosanalla kaikkiin. Ihan sama onko se remonttia sisällä vai puutarhanhoitoa pihalla, kaikessa on punavalkoinen apuri vieressä nenineen. Kuuleman mukaan joskus apuri pitänyt siirtää pihalta sisällekin, kun hommista ei ole tullut mitään..
Kasvateilta ja sijoituskoirilta tulee kuulumisia ja kuvia Facebookin puolella tasaisesti, osalta enemmän osalta vähemmän. Tiettävästi suurempia ongelmia ei ole kuitenkaan ollut kuin parilla? Viiman perhe on juuri muuttanut, mutta Mikkelissä asuvat yhä. Se uusimpana "uutisena".
Paavo vaihtoi kotia marraskuussa, se on nyt kolmannessa kodissaan. Edellinen koti oli hyvä ja ihana, mutta jos koiran pää ei kestä ja stressaa niin sille ei mahda mitään. Katsotaan ja toivotaan, josko tämä olisi se viimeinen koti. Aika näyttää miten käy, kun poika kotiutuu kunnolla, toistaiseksi kaikki mennyt ok.
Tämän viikon la ois tarkoitus silmä- ja polvitarkastaa Nella ja Sunny, tulokset ratkaisee pennutussuunnitelmia. Paria muutakin kasvattia olen koettanut houkutella tarkkeihin myös, ei puuttuisi montaa tutkimatonta tuolta silmä-polvi saralta meinaan. Josko nuo kaikki kävisi tarkeissa tänä vuonna? Aika näyttää senkin tilanteen.
Hamstereista sananen, vaikka niillä onkin oma blogi kuulumisineen. Laumassa on tapahtunut muutoksia, viikatemies vieraili marraskuussa vieden ensiksi Kärpän ja sitten Raivon mukanaan. Kärpän lopetin itse hiilaripöntöllä, Raivo löytyi mökistään kuolleena. Kärppä oli 2v 3kk vanha ja kasvain sitä vaivasi joten päätös oli helppo. Sen sijaan Raivo oli vain 1v 2kk, mutta olemuksesta päätellen kasvain sen vei, sen verran pinkeä maha sillä oli ja paino nousi lyhyessä ajassa.
Linnun ja Kärpän vahinkopoikueesta jätin sitten kotiin Lumikko-pojan (lk luonnonvalkoinen, kuten isänsäkin) täyttämään iskän suuria saappaita. Tähän mennessä voisi sanoa että hyvä päätös. Melkoinen viikari, utelias ja kesy kuin mikä, ihan kuin isänsä mutta pienempi tietysti vielä. Raivon tyhjään asumukseen aloin katselemaan uutta tyyppiä, sellainen löytyikin sattumalta vähän ennen joulua ja nyt meillä on ensimmäinen pitkäkarvainen syrkki, pk normaali Tiikeri tai ihan Tikru vaan :D Tikru on ehdottomasti porukasta SE tyyppi. Kesyin, rohkein, uteliain ja ehkä paras. Mieskin tykkää kovasti ja tuntuu olevan hänen lemppari. Tikru on ainut joka kiipeää itse kädelle suoraan kun siihen tulee mahdollisuus, oikeastaan Tikru kiipeää kättä pitkin aina kun ehtii, halusi ihminen sitä tai ei. Herttainen tyyppi, pakkohan sitä on sitten ottaa läärättäväksikin useammin kuin muita. Tikru on myös ainut jota mies on käsitellyt, muita hän vaan syöttelee.
Lintu ja Panda porskuttaa menossa mukana. Pandaa on astutettu usein, tuloksetta, se ei näytä haluavan poikasia vieläkään. Kiimat ja astutukset on kuin oppikirjasta mutta ei vaan tule tiineeksi. Vielä on heti aikaa koettaa josko natsaisi, sitten on uskottava että kaikista ei näköjään tule mammoja, syystä tai toisesta. Lintu viettää eläkepäiviä mammailusta jo, vaikka se omasta mielestään olisikin vielä valmis kun kiima-aikoina niin kovasti huutelee tuolla Lumikolle.. Lintu täyttää ensi kuussa 1,5v joten valitettavaa mutta realistista että se on jo elämänsä ehtoopuolella :( Vielä se on kuitenkin virkeä ja touhukas, joten ei syytä huoleen.
