It's a girl!

Aina ei kaikki mene kuin kuuluisassa Strömsössä.

Nellan vedet meni eilen aamulla n.7:30, lämpöpiikin oltua yöllä vesien meno tuli nopeasti. Mikään muu ei sitten enää edennytkään nopeasti päivän aikana.
Alkuun Nellalla oli satunnaisesti yritystä ponnistella, mutta ponnistukset eivät olleet kovin voimakkaita eikä ne kestäneet kauaa. Nartun ollessa kuitenkin rauhallinen eikä se vuotanut mitenkään erityisesti, odoteltiin. Kasvattajan hermot petti puolen päivän paikkeilla ja soittelin eläinlääkäriin tilanteesta (itseasiassa hermot petti jo tuntia aiemmin kun kyselin Toron klinikalta Whatsapp apuja, niistä lisää myöhemmin..), kauanko voidaan odotella kun mitään ei enää tapahdu ym. Saatiin aika klo 13. Ainut "apu" mitä klinikalta saatiin oli 4mg (vai ml?) kalkkia ja 66€ lasku käteen. Ei lohduttanut tilanteessa kumpikaan. Ell totesi paikkojen olevan auki ja pennun sieltä sitten syntyvän kyllä. Kalkista ei ollut mitään näkyvää apua, paitsi se että Nella rupesi nukkumaan ja ne vähäisetkin ponnistukset mitä aamusella oli olivat nyt kadonneet täysin. Eläinlääkäri vähätteli huoltani yhdestä pennusta, vesien menosta kuluneesta ajasta ym selvästikkin. Totesi että voidaan odottaa tämä vuorokausi, jopa mahdollisesti seuraavaan aamuun jos narttu on ok.
Kasvattajan hermot ei kestäneet odottaa, tämähän todettiin jo.

Neljän jälkeen aloitin soittokierrosta, osa klinikoista oli jo kiinni ja ne mitkä oli auki eivät vastanneet tai meni vastaajaan suoraan. Meitä ei otettu vastaan mihinkään koska narttu ei vuoda eikä ole hätähätä eli ei oltu kiireellisiä ja ajanvarauksella paikat oli tupaten täynnä. Sikäli ymmärrettävää mutta kuitenkin..

Hammasta kiristellen soitto Omaeläinklinikalle (ent. Tuhatjalka) koska tiesin sektion odottavan ja hinnan nousun päivystyksen lähestyessä (alkaen klo 20), vaikka raha on ongelmista pienin kirpaisee tonnin ja ylikin lasku silti.. Saatiin lupa ennen 18 mennä paikalle ja katsotaan tilannetta siellä sitten.

Hyvin pian saavuttuamme paikalle Nella otettiin ultraan (miksi ei ultrattu ekassa paikassa jo??) ja huomattiin pennun sydänäänet olevan ihan ok, siinä rajoilla kuitenkin että onko ne vahvat vai ei.

Näytin röntgenkuvaa hoitajalle ja eläinlääkärille ja molemmat oli sitä mieltä että voisi olla siinä ja siinä että mahtuisiko syntymään luonnollisesti. Saatuani molemmilta samantyylisen vastauksen totesin että ei anneta ennakkoon puhuttua annosta kalkkia ja oksitosiinia, koska koin niiden olevan turhaa ajanhaaskausta. Eläinlääkäri oli samaa mieltä, viimeistään siinä vaiheessa kun hän havaitsi että Nella on tihkuttanut kokopäivän sikiönesteitä tulikin jo kiire valmistella leikkausta. Hetkessä Nella oli tipassa ja vielä nopeammin taju kankaalla.

Alle vartti nukutuksesta saatiin huoneeseen pieni vihertävän vaalea käärö. Se oli tyttö! Kuivatellessa pentua saatiin kuulla sen olevan terve ja hyvin pirteä, väristä huolimatta. Vaaka näytti lukemiksi 332g ja samalla sain vahvistuksen omalle ajatukselle että leikkaus oli oikea vaihtoehto, ei tuon kokoinen pötkö olisi itsestään syntynytkään. Muistelin Brunon olleen mun isoin (290g) mutta nyt tarkastettuani asian isoin onkin ollut Niilo (297g). Eli tyttönenhän on ihan jätti!

Nellan vielä nukkuessa loppuhumalaa ipana sai ottaa maitohörpyt. Nellan humala oli sen verran voimakasta ettei se ollut kovin tolkuissaan klinikalta lähdettyämme. Tähän mennessä se ei ollut reagoinut pentuun mitenkään, eihän se reagoinut edes nimeensä tai muuhun puheeseen juurikaan. Seisoi nojaten seinään, huojui ja kuolasi raukka. Opiaattipohjaiset laittoi Nellan nupin yhtä sekaisin kuin kasvattajallakin aikoinaan leikkausten jälkeen.. tiedän siis tunteen.

Nella ja ipana siirtyivät kotiinsa ja itse lähdin ottamaan suihkun kautta muutaman tunnin unta omaan kotiin. Tänä aamuna (eli tätä kirjoittaessa puolisen tunnin päästä) lähden valvomaan kaksikon touhuja, perheen ollessa töissä vielä tänään.

Niin siitä Torosta vielä. Jos olisin uskonut Toron neuvoja silloin ennen puoltapäivää, olisi voitu leikata pentu jo päivällä ulos (jos jonnekin olisi mahtunut), tässä nähtiin että Toro tiesi jälleen miten asiat on, ihan etänä!

Myönnän olleeni skeptinen entistä Tuhatjalkaa kohtaan. Voin myös nyt rehellisesti tunnustaa olleeni väärässä ajatuksieni kanssa. Saimme mitä loistavinta palvelua niin hoitajilta kuin eläinlääkäriltä (Tiina Uus) ja käynnistä jäi erittäin positiivinen kuva, vaikkakin olihan se tonnin lasku kallis paukku. Pääasia oli kuitenkin että Nella selvisi ja bonuksena myös pentu selvisi, vaikka olimmekin varmoja sen jo kuolleen kun liikkeitäkään ei tuntunut missään vaiheessa.

Sen sijaan aloituksessa mainittu paikka oli uusi Huiskuhäntä, ei saa kiitosta! Eläinlääkäri Kalle Varesmaa oli kyllä mukava ja ystävällinen, mutta ei selvästikkään kuunnellut meitä, jälkikäteen jäi maku että otti vastaan mutta halusi äkkiä meistä eroon, kun tälläinen nuori kasvattaja mistään mitään tiennyt ja vakuutteli kalkin auttavan. Jos olisimme odotelleen kuten käskettiin, lopputuloksena tuskin olisi tuota penskaa pentulaatikossa nyt.

En ole eläinlääkäri itse mutta uskallan kyseenalaistaa joskus ratkaisuja. Nytkin sen miksei Huiskuhännässä katsottu ultralla edes pennun tilaa? Oliko ajatus vain saada jotain ulos, viis siitä onko se hengissäkään edes? Miksi neuvottiin soittamaan uudestaan ja katsomaan tilannetta, kun sitten ei asialle voitu tehdäkkään mitään eikä otettu vastaan koska ei ollut initä aikoja kuitenkaan? Jäi paska maku suuhun nyt ajatellen. Silloin sitä oli toiveikas että pentukin tulisi kun saatiin kalkkia.

Noh, kaikki on hyvin nyt kuitenkin. Nellan emänvaistot on kuulema heränneet yön aikana ja hoitaa pentuaan. Tästä se pikkuisen vaikkakaan ei niin pikkuisen elämä alkaa. Sen kotia ei olla päätetty vielä, antaa ajan kulua katsellaan rauhassa. Lellipentu siitä kyllä taitaa tulla ainokaisena ;)

(pahoittelut kirjoitusvirheistä, oikoluen tekstin illalla kotiin palattuani :D kuviakin sitten...)

Röntgen takana

Nellan röntgen on takana ja ikävä kyllä pentuja löytyi vain yksi. Näin ollen on sanomattakin selvää että pentuja ei riitä kaikille kyselijöille, ilmoittelen kyselijöille tarkemmin kunhan synnytys on ohi.

Toivotaan että H-pentueen ainokainen syntyy normaalisti ja on elinvoimainen.

Sananen tulevasta pentueesta

Olen ollut äärimmäisen laiska päivittämään kotisivuille suurempaa tietoa saatika kuvia (johtuen myös siitä ettei nykyisellä koneella ole kuvanmuokkausohjelmia ym tarpeellista).

Tunnustan olleeni myös laiska kuvaamisen suhteen. Lupu-iskästä en ottanut kuvia astutusreissulla koska ulkona oli liian kirkas aurinkoinen keli, valkoinen väri palaa puhki helposti kuvissa. Eikä Nella-emästäkään kyllä löydy edustavia poseerauskuvia, ei ole vain tullut otettua - selityksen makua kenties mutta rehellisesti unohtunut tai ollut laiskuutta vain.

Mutta tässä nyt pari kuvaa tulevista vanhemmista, kun niitä on pennunkyselijät kyselleet ja odotelleet jo. Tiedän siellä parin innokkaan odottavan jo ensi viikon röntgeniäkin ;)

Sain Elinalta pari kuvaa Lupusta. Ne tässä alla.

Nellasta oli yksi oma ottama kuva ja sitten pari mitkä pöllin Tuulalta Facebookista.

Juhannuspentuja odotettavissa

Onnistumisprosentti juhannuspennuissamme on 50%.

Sunny ultrattiin tänään tyhjäksi, uusinta yritys syksyn juoksuun Ruskan kanssa sitten.

Nella oli tukevasti tiine ja juhannusviikolla nähdään millainen on tuleva H-pentueemme. Tätä ennen käydään röntgenissä kuitenkin vielä.

I-pentue laitettu aluille

Nella (Dischile's Freesia) on astutettu tänään Lupulla (Country Jo's Like a Rolling Stone).

Niin se narttu tai luonto tai molemmat tietää jos jossain yhdistelmässä on vikaa. Kahdella aiemmalla kertaa oli Nellan mielestä väärä sulho, nyt oli pienempi ja hillitympi mies niin kelpasi hyvin.

Katsotaan viikolla 21 ultrien jälkeen Sunnyn sekä Nellan tilannetta, onko juhannuspentuja tulossa vai ei.

H-pentue laitettu aluille

Sunny (Dischile's Eura) on astutettu tänään Ruskalla (Ticapon Last Guardian). Jännätään onnistuiko ensikertalaisten treffit toivotunlaisesti ja käydään ultrassa reilun 4 viikon päästä. Mikäli pentuja on luvassa, ne syntyisi juhannusviikolla :D Luovutuksessa olisivat sitten elokuun tokalla viikolla.

Nella (Dischile's Freesia) aloitti juoksunsa pari päivää Sunnyn peesissä, ennen ollut lähes kk jopa eroa. Joten näin ollen Nellankin treffit on sovittu viikonlopulle. Kiirettä pitää, katsotaan mitä Nella tuumaa plan B sulhosta. Ensimmäinen sulhanen aiemmilla kerroilla lienee ollut liian päällekäyvä ja innokas, eikä siksi Nella sitä kelpuuttanut. Josko toinen ehdokas olisi neidin mieleen enemmän?

Sunnyn (ja Nellan) pennut tulevat kasvamaan Tuulan luona koirien omassa kotonaan, muutaman kilometrin päässä meistä.

Sijoituskotia etsii sitten aikanaan narttu (tai uros) pentu kummastakin pentueesta, jos on jotain mitä sijoittaa. Aika näyttää, nyt vain odotellaan..

Uuken kuulumisia

Uuken kuulumisia pitkästä aikaa, joskin lyhyesti kun ei kummoisia ole tapahtunutkaan.

Uuke käväisi hiljattain taas verikokeissa. Kaikki arvot olivat ok. Elämä epilepsian ja lääkkeiden kanssa on ennallaan, välillä on pitkiäkin hyviä jaksoja ja sitten kohtaus tulee jonkinlaisena versiona. Uuken kohtaukset on olleet vaihtelevia, pääasiassa kuitenkin melko lieviä ja se palautuu niistä nopeasti entiselleen. Uuke aavistaa itse kohtauksen tulon ja se hakeutuu ihmisten seuraan kuin hakien turvaa. Sohvalla tai sängyssä ollessa se itse hyppää alas, joka onkin turvallista niin ei tipu kohtauksen iskiessä.

Uuke lenkkeilee päivittäin normaalisti. Näin talviaikaan lenkit suuntautuu usein jäälle missä se saa viipottaa vapaana. Toki metsässäkin se on lähes aina vapaana, maaseudun ihanuuksia näet. Jokaisessa puuhassa Uuke on aina mukana: lumityöt, lintujen ruokkiminen tai tv:n katselu sohvalla - kaikki kelpaa.

Ruoka ja lelut on yhä 10-vuotiaan mieleen, ne elämän tärkeimmät asiat.

Ruuasta puheenollen, Uuke on yksi Hauhaun uuden makkaran koemaistajista ja testaajista. Testin analyysit lähtee huomenna Hauhaulle, mutta en epäillyt hetkeäkään etteikö tämäkin ruoka maistuisi ;) Kuvien ottaminen oli haastavaa, sillä kännykkällä ei tule kovin laadukasta jälkeä etenkään liikkuvasta kohteesta mutta näillä mennään. Alla kuva Uuken maistelusta Riista&riisi makkarasta, maistuvuus oli sen verran hyvä että kuvaukset piti keskeyttää heti alkuunsa kun ahmatti meinasi syödä muovitkin.

Koko B-pentue terve!

Tänään kävi tarkeissa viimeinen B-pentueen koirista eli Berganza "Taika". Silmät terveet ja polvet kuulema napakat 0/0 eli terveet nekin. Nyt on koko B-pentue tutkittu ja tulosten puolesta priimaa, poislukien Acan tapaturmainen polvitulos 3/0 (autokolari, leikattu), ja Acallahan on alapurenta myös.

Tällä hetkellä tarkkitulokset puuttuu enää 5 kasvatiltani, jotka on tutkimusikäisiä (G-pennut täyttää huhtikuussa vuoden joten sitten on 5 lisää). Kova on yritys saada kaikki tutkittua enkä usko sen olevan täysin mahdotonta.

Kiitos kasvattien omistajille! :)

Vain elämää, mutta joskus niin epäreilua

Ensin ne iloiset uutiset. Sunny ja Nella kävivät lauantaina tarkeissa. Kummallakin tytöllä terveet silmät ja polvet 0/0 (yli 3v).
Tämä tarkoittaa että kummankin pentuprojekteja voidaan miettiä jatkossakin. Nyt uskallan miettiä Sunnyllekin sulhoa, yhtä ehdinkin jo eilen kysellä, saa nähdä onko ko uros käytettävissä. Myös Nellalle otettiin plan B käyttöön, jos ekan uroksen kanssa ei ole natsannut, testataan kenties varaurosta.  Mietitään progeja, katsotaan kunhan juoksut alkaa että mitä tehdään..

Sitten siihen surullisempaan puoleen. Tikru-hamsteri löytyi kuolleena 12.1 mökistään. Mitään viitteitä tuohon ei ollut, edellisenä iltana oli oma touhukas itsensä. Ulkoisesti merkkejä tai syytä ei myöskään näkynyt. Melko varma olen että jotain periytyvää sorttia kenties olisi tuo ollut. Tätä teoriaa tukisi se että Tikrun isä on Raivon veli (Raivo kuoli nuorena äkillisesti). Raivon lapsista 3 on kuollut (omia kasvattejani siis), kahdesta eri poikueesta ja niiden iät olleet kuollessa 3kk-6kk. Samalla tavalla löytyneet mökistään kuolleina ilman syytä. En tiedä jos muitakin on kuollut, mutta noista kolmesta minulle on ilmoitettu ainakin.

Näin ollen meillä on jälleen yksi asumus tyhjänä. Sen tiedän että saman sukuista en uskalla enää ottaa, liian kova paikka olisi jos jälleen yksi pikkukaveri lähtisi liian aikaisin. Joku sanoisi, että sehän oli vain hamsteri. Niinhän se oli.. silti se vain hamsteri ehti alle kk nousta minun sekä mieheni lemppariksi ja oli aivan ihana persoona. 2kk sisällä kolmen pikkuisen kuolema on ollut itsessään jo surullista, mutta nuoren hamsterin kuolema ottaa koville.

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.

Vuosi on vaihtunut

Vuosi on vaihtunut. Enää en ole tehnyt mitään tavoite-listoja, koska ei ne toteudu kuitenkaan tai lähinnä ajatuksena "tapahtuu jos tapahtuu".

Koirapuolella on ollut hiljaista nyt. Eipä taida olla mitään päivitettävää sitten viime kertaisen?

Uuke elelee Mikkelissä vanhempien ilona ja riesana (:D) yhä, viettäen onnellisia eläkepäiviä maalla. Siellä se jahtaa päivittäin lintulaudalla lintuja ja osallistuu kaikkiin kotitöihin, painosanalla kaikkiin. Ihan sama onko se remonttia sisällä vai puutarhanhoitoa pihalla, kaikessa on punavalkoinen apuri vieressä nenineen. Kuuleman mukaan joskus apuri pitänyt siirtää pihalta sisällekin, kun hommista ei ole tullut mitään..

Kasvateilta ja sijoituskoirilta tulee kuulumisia ja kuvia Facebookin puolella tasaisesti, osalta enemmän osalta vähemmän. Tiettävästi suurempia ongelmia ei ole kuitenkaan ollut kuin parilla? Viiman perhe on juuri muuttanut, mutta Mikkelissä asuvat yhä. Se uusimpana "uutisena".

Paavo vaihtoi kotia marraskuussa, se on nyt kolmannessa kodissaan. Edellinen koti oli hyvä ja ihana, mutta jos koiran pää ei kestä ja stressaa niin sille ei mahda mitään. Katsotaan ja toivotaan, josko tämä olisi se viimeinen koti. Aika näyttää miten käy, kun poika kotiutuu kunnolla, toistaiseksi kaikki mennyt ok.

Tämän viikon la ois tarkoitus silmä- ja polvitarkastaa Nella ja Sunny, tulokset ratkaisee pennutussuunnitelmia. Paria muutakin kasvattia olen koettanut houkutella tarkkeihin myös, ei puuttuisi montaa tutkimatonta tuolta silmä-polvi saralta meinaan. Josko nuo kaikki kävisi tarkeissa tänä vuonna? Aika näyttää senkin tilanteen.

Hamstereista sananen, vaikka niillä onkin oma blogi kuulumisineen. Laumassa on tapahtunut muutoksia, viikatemies vieraili marraskuussa vieden ensiksi Kärpän ja sitten Raivon mukanaan. Kärpän lopetin itse hiilaripöntöllä, Raivo löytyi mökistään kuolleena. Kärppä oli 2v 3kk vanha ja kasvain sitä vaivasi joten päätös oli helppo. Sen sijaan Raivo oli vain 1v 2kk, mutta olemuksesta päätellen kasvain sen vei, sen verran pinkeä maha sillä oli ja paino nousi lyhyessä ajassa.

Linnun ja Kärpän vahinkopoikueesta jätin sitten kotiin Lumikko-pojan (lk luonnonvalkoinen, kuten isänsäkin) täyttämään iskän suuria saappaita. Tähän mennessä voisi sanoa että hyvä päätös. Melkoinen viikari, utelias ja kesy kuin mikä, ihan kuin isänsä mutta pienempi tietysti vielä. Raivon tyhjään asumukseen aloin katselemaan uutta tyyppiä, sellainen löytyikin sattumalta vähän ennen joulua ja nyt meillä on ensimmäinen pitkäkarvainen syrkki, pk normaali Tiikeri tai ihan Tikru vaan :D Tikru on ehdottomasti porukasta SE tyyppi. Kesyin, rohkein, uteliain ja ehkä paras. Mieskin tykkää kovasti ja tuntuu olevan hänen lemppari. Tikru on ainut joka kiipeää itse kädelle suoraan kun siihen tulee mahdollisuus, oikeastaan Tikru kiipeää kättä pitkin aina kun ehtii, halusi ihminen sitä tai ei. Herttainen tyyppi, pakkohan sitä on sitten ottaa läärättäväksikin useammin kuin muita. Tikru on myös ainut jota mies on käsitellyt, muita hän vaan syöttelee.

Lintu ja Panda porskuttaa menossa mukana. Pandaa on astutettu usein, tuloksetta, se ei näytä haluavan poikasia vieläkään. Kiimat ja astutukset on kuin oppikirjasta mutta ei vaan tule tiineeksi. Vielä on heti aikaa koettaa josko natsaisi, sitten on uskottava että kaikista ei näköjään tule mammoja, syystä tai toisesta. Lintu viettää eläkepäiviä mammailusta jo, vaikka se omasta mielestään olisikin vielä valmis kun kiima-aikoina niin kovasti huutelee tuolla Lumikolle.. Lintu täyttää ensi kuussa 1,5v joten valitettavaa mutta realistista että se on jo elämänsä ehtoopuolella :( Vielä se on kuitenkin virkeä ja touhukas, joten ei syytä huoleen.