Nukutusaine kävi päähän ja mahaan ja olin sairaalassa hyvin huonovointinen, jonka vuoksi viivyin "odotettua" kauemmin siellä, pääsin vasta keskiviikkona iltapäivällä kotiin. Kotiutuminen ja toipuminen on alkanut hyvin ja vaihtelevasti.
Vielä on elämä vähän opettelua uusiin tekniikoihin ja tuskaistakin, koska kaikki ei vaan onnistu omin voimin. Torstaina kävin kotona suihkussa, kun mies teippasi haavakohtaan suojaksi muovipussia. Suihkukäynti onnistuikin sitten ihan omatoimisesti sen jälkeen, mitä nyt housujen poisottaminen ja päälle laitto vaatikin apua. Ei sitä terveenä tajuakaan miten onnellinen on mm.wc käynneistään, sairaalassa sekin alkoi onnistua vasta tiistaina iltapäivän puolella joten tuli katetrointikin tutuksi. Kotona oli ilon tunteita kun suoriutui wc käynnistä yksin! Sain jopa kannenkin nostettua ylös, ihan itse! Eli taivuin sen verran.
Yöt alkaa sujumaan jo paremmin kokoajan, en saa nukkua kuin oikealla kyljelläni joka tietysti puuduttaa ja kipeyttää sitä jalkaa samalla. Selällään pystyn nukkumaan puoliksi, kun tuen peitolla selkää etten kellahda kokonaan selälleen vielä.
Fyssarin jumppaohjeita on tehty päivittäin. Istumista sen mitä sallitaan ja tarvitaan (30 minuuttia max kerrallaan). Eilen pääsin ekan kerran ulkona kävelemään hiukan pidemmälti ja samalla tuli todettua että loivan ylämäen kävely ei ollut paras idea, se otti jalkoihin.
Vasemman jalan hermosärky jäi leikkauspöydälle!! Sen sijaan uutena juttuna tuli vasemman jalkapöydän päälle turvotusta ja pökkelömäinen tunne, se on siirtynyt kokoajan lähemmäs varpaita ja nyt nyt varpaiden "liitoskohdassa" jo menossa pois päin. Eli kävely ei näytä ehkä enää niin kamelimaiselle kuin päivä-kaksi sitten. Lonkat ja kyljet on myös kipeät, mutta ihan normaalia. Kipulääkkeitä otan 3 kertaa päivässä ja sinnittelen.
7.6. on tikkien poisto, sinne asti elän melko rajoitettua elämää. Onneksi on mies ja kaverit jotka auttaa kaikessa missä tarvitaan. Onneksi pennut on noin pienet vielä että niille ei tarvitse tehdä vielä suuremmin mitään, kun en kykenekään kyllä. Enhän pääse vielä kyykkyyn tai lattialle muutenkaan. Pennut punnittiin eilen, isoja ovat, laittelen painot myöhemmin. Viikonlopun aikana täytyy siirtää 2 viikkoiskuvat nettiin myös.
Tämä on eka päivänä tietokoneen äärellä sitten leikkauksen. Kännykällä surffailen joten Facebook ja sähköposti on saatavillani kyllä, mutta vastaus nopeus ei ole mitään huippu nyt. Tabletilla surffailen myös jonkin verran.
Kyllä tämä tästä.. toipuminen on alkanut, hitaasti mutta varmasti!
