Uuken kuulumisia

Uuken kuulumisia pitkästä aikaa, joskin lyhyesti kun ei kummoisia ole tapahtunutkaan.

Uuke käväisi hiljattain taas verikokeissa. Kaikki arvot olivat ok. Elämä epilepsian ja lääkkeiden kanssa on ennallaan, välillä on pitkiäkin hyviä jaksoja ja sitten kohtaus tulee jonkinlaisena versiona. Uuken kohtaukset on olleet vaihtelevia, pääasiassa kuitenkin melko lieviä ja se palautuu niistä nopeasti entiselleen. Uuke aavistaa itse kohtauksen tulon ja se hakeutuu ihmisten seuraan kuin hakien turvaa. Sohvalla tai sängyssä ollessa se itse hyppää alas, joka onkin turvallista niin ei tipu kohtauksen iskiessä.

Uuke lenkkeilee päivittäin normaalisti. Näin talviaikaan lenkit suuntautuu usein jäälle missä se saa viipottaa vapaana. Toki metsässäkin se on lähes aina vapaana, maaseudun ihanuuksia näet. Jokaisessa puuhassa Uuke on aina mukana: lumityöt, lintujen ruokkiminen tai tv:n katselu sohvalla - kaikki kelpaa.

Ruoka ja lelut on yhä 10-vuotiaan mieleen, ne elämän tärkeimmät asiat.

Ruuasta puheenollen, Uuke on yksi Hauhaun uuden makkaran koemaistajista ja testaajista. Testin analyysit lähtee huomenna Hauhaulle, mutta en epäillyt hetkeäkään etteikö tämäkin ruoka maistuisi ;) Kuvien ottaminen oli haastavaa, sillä kännykkällä ei tule kovin laadukasta jälkeä etenkään liikkuvasta kohteesta mutta näillä mennään. Alla kuva Uuken maistelusta Riista&riisi makkarasta, maistuvuus oli sen verran hyvä että kuvaukset piti keskeyttää heti alkuunsa kun ahmatti meinasi syödä muovitkin.

Koko B-pentue terve!

Tänään kävi tarkeissa viimeinen B-pentueen koirista eli Berganza "Taika". Silmät terveet ja polvet kuulema napakat 0/0 eli terveet nekin. Nyt on koko B-pentue tutkittu ja tulosten puolesta priimaa, poislukien Acan tapaturmainen polvitulos 3/0 (autokolari, leikattu), ja Acallahan on alapurenta myös.

Tällä hetkellä tarkkitulokset puuttuu enää 5 kasvatiltani, jotka on tutkimusikäisiä (G-pennut täyttää huhtikuussa vuoden joten sitten on 5 lisää). Kova on yritys saada kaikki tutkittua enkä usko sen olevan täysin mahdotonta.

Kiitos kasvattien omistajille! :)

Vain elämää, mutta joskus niin epäreilua

Ensin ne iloiset uutiset. Sunny ja Nella kävivät lauantaina tarkeissa. Kummallakin tytöllä terveet silmät ja polvet 0/0 (yli 3v).
Tämä tarkoittaa että kummankin pentuprojekteja voidaan miettiä jatkossakin. Nyt uskallan miettiä Sunnyllekin sulhoa, yhtä ehdinkin jo eilen kysellä, saa nähdä onko ko uros käytettävissä. Myös Nellalle otettiin plan B käyttöön, jos ekan uroksen kanssa ei ole natsannut, testataan kenties varaurosta.  Mietitään progeja, katsotaan kunhan juoksut alkaa että mitä tehdään..

Sitten siihen surullisempaan puoleen. Tikru-hamsteri löytyi kuolleena 12.1 mökistään. Mitään viitteitä tuohon ei ollut, edellisenä iltana oli oma touhukas itsensä. Ulkoisesti merkkejä tai syytä ei myöskään näkynyt. Melko varma olen että jotain periytyvää sorttia kenties olisi tuo ollut. Tätä teoriaa tukisi se että Tikrun isä on Raivon veli (Raivo kuoli nuorena äkillisesti). Raivon lapsista 3 on kuollut (omia kasvattejani siis), kahdesta eri poikueesta ja niiden iät olleet kuollessa 3kk-6kk. Samalla tavalla löytyneet mökistään kuolleina ilman syytä. En tiedä jos muitakin on kuollut, mutta noista kolmesta minulle on ilmoitettu ainakin.

Näin ollen meillä on jälleen yksi asumus tyhjänä. Sen tiedän että saman sukuista en uskalla enää ottaa, liian kova paikka olisi jos jälleen yksi pikkukaveri lähtisi liian aikaisin. Joku sanoisi, että sehän oli vain hamsteri. Niinhän se oli.. silti se vain hamsteri ehti alle kk nousta minun sekä mieheni lemppariksi ja oli aivan ihana persoona. 2kk sisällä kolmen pikkuisen kuolema on ollut itsessään jo surullista, mutta nuoren hamsterin kuolema ottaa koville.

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.

Vuosi on vaihtunut

Vuosi on vaihtunut. Enää en ole tehnyt mitään tavoite-listoja, koska ei ne toteudu kuitenkaan tai lähinnä ajatuksena "tapahtuu jos tapahtuu".

Koirapuolella on ollut hiljaista nyt. Eipä taida olla mitään päivitettävää sitten viime kertaisen?

Uuke elelee Mikkelissä vanhempien ilona ja riesana (:D) yhä, viettäen onnellisia eläkepäiviä maalla. Siellä se jahtaa päivittäin lintulaudalla lintuja ja osallistuu kaikkiin kotitöihin, painosanalla kaikkiin. Ihan sama onko se remonttia sisällä vai puutarhanhoitoa pihalla, kaikessa on punavalkoinen apuri vieressä nenineen. Kuuleman mukaan joskus apuri pitänyt siirtää pihalta sisällekin, kun hommista ei ole tullut mitään..

Kasvateilta ja sijoituskoirilta tulee kuulumisia ja kuvia Facebookin puolella tasaisesti, osalta enemmän osalta vähemmän. Tiettävästi suurempia ongelmia ei ole kuitenkaan ollut kuin parilla? Viiman perhe on juuri muuttanut, mutta Mikkelissä asuvat yhä. Se uusimpana "uutisena".

Paavo vaihtoi kotia marraskuussa, se on nyt kolmannessa kodissaan. Edellinen koti oli hyvä ja ihana, mutta jos koiran pää ei kestä ja stressaa niin sille ei mahda mitään. Katsotaan ja toivotaan, josko tämä olisi se viimeinen koti. Aika näyttää miten käy, kun poika kotiutuu kunnolla, toistaiseksi kaikki mennyt ok.

Tämän viikon la ois tarkoitus silmä- ja polvitarkastaa Nella ja Sunny, tulokset ratkaisee pennutussuunnitelmia. Paria muutakin kasvattia olen koettanut houkutella tarkkeihin myös, ei puuttuisi montaa tutkimatonta tuolta silmä-polvi saralta meinaan. Josko nuo kaikki kävisi tarkeissa tänä vuonna? Aika näyttää senkin tilanteen.

Hamstereista sananen, vaikka niillä onkin oma blogi kuulumisineen. Laumassa on tapahtunut muutoksia, viikatemies vieraili marraskuussa vieden ensiksi Kärpän ja sitten Raivon mukanaan. Kärpän lopetin itse hiilaripöntöllä, Raivo löytyi mökistään kuolleena. Kärppä oli 2v 3kk vanha ja kasvain sitä vaivasi joten päätös oli helppo. Sen sijaan Raivo oli vain 1v 2kk, mutta olemuksesta päätellen kasvain sen vei, sen verran pinkeä maha sillä oli ja paino nousi lyhyessä ajassa.

Linnun ja Kärpän vahinkopoikueesta jätin sitten kotiin Lumikko-pojan (lk luonnonvalkoinen, kuten isänsäkin) täyttämään iskän suuria saappaita. Tähän mennessä voisi sanoa että hyvä päätös. Melkoinen viikari, utelias ja kesy kuin mikä, ihan kuin isänsä mutta pienempi tietysti vielä. Raivon tyhjään asumukseen aloin katselemaan uutta tyyppiä, sellainen löytyikin sattumalta vähän ennen joulua ja nyt meillä on ensimmäinen pitkäkarvainen syrkki, pk normaali Tiikeri tai ihan Tikru vaan :D Tikru on ehdottomasti porukasta SE tyyppi. Kesyin, rohkein, uteliain ja ehkä paras. Mieskin tykkää kovasti ja tuntuu olevan hänen lemppari. Tikru on ainut joka kiipeää itse kädelle suoraan kun siihen tulee mahdollisuus, oikeastaan Tikru kiipeää kättä pitkin aina kun ehtii, halusi ihminen sitä tai ei. Herttainen tyyppi, pakkohan sitä on sitten ottaa läärättäväksikin useammin kuin muita. Tikru on myös ainut jota mies on käsitellyt, muita hän vaan syöttelee.

Lintu ja Panda porskuttaa menossa mukana. Pandaa on astutettu usein, tuloksetta, se ei näytä haluavan poikasia vieläkään. Kiimat ja astutukset on kuin oppikirjasta mutta ei vaan tule tiineeksi. Vielä on heti aikaa koettaa josko natsaisi, sitten on uskottava että kaikista ei näköjään tule mammoja, syystä tai toisesta. Lintu viettää eläkepäiviä mammailusta jo, vaikka se omasta mielestään olisikin vielä valmis kun kiima-aikoina niin kovasti huutelee tuolla Lumikolle.. Lintu täyttää ensi kuussa 1,5v joten valitettavaa mutta realistista että se on jo elämänsä ehtoopuolella :( Vielä se on kuitenkin virkeä ja touhukas, joten ei syytä huoleen.

Kuulumisia

Pepi kävi silmätarkissa taannoin, tuloksena terveet silmät.

Sunny aloitti juoksut ja Nella seurasi kiltisti perässä. Vaan eipä onnistunut astutus tälläkään kertaa, olimme ilmeisesti TAAS liian myöhään liikkeellä (astutusta koetettiin juoksupäivinä 10, 12 ja 14) ja käytöksestä päätellen tärpit oli jo aikaisin. 10 juoksupäivä Nella leikitti hetken urosta mutta pidemmälle ei päästänyt, seuraavalla kerralla tulikin jo hammasta ja vikalla kerralla sitten vieläkin kovemmin - joten selvästi ajankohta oli väärä. Noh, keväällä uusi yritys ja otetaan proget joten nähdään onko edes kunnon juoksu. Onneksi Nellalla on aikaa vielä, nuori tyttönen :)

Hamstereillakin ollut hiljaisempaa, valon määrän vähentyessä eivät tiinehdy toivotulla tavalla. Tyhjää täynnä pesät vaikka astutukset onnistuneet hyvin. Sen sijaan nyt on pesässä vahinkopoikaset, joskaan vahinko ei ole "paha" kun eivät ole sukua tms. mutta en ollut ajatellut uusia yhdistelmää vaan Linnulle oli lainasulho katsottuna. Rouvapa päätti että Kärppä on se ainut oikea ja vahinko tapahtui verkon läpi huomaamatta joten kyseessä oli todelliset yllätyspoikaset! Ipanat on nyt reilut 2 viikkoiset, 5kpl vaaleita tyyppejä siellä piipertää. 1 naaras ja 4 urosta, cremeä ja luonnonvalkoista.

Terveystarkki kuulumisia

Dischile's Fuksia "Pepi" käväisi polvitarkissa taannoin, tuloksena 0/0. Nyt myös lonkkakuvien tulos tuli liitosta, C/C. Silmätarkki Pepillä on 15.10. Jos silmätkin on terveet, on poitsu saatavilla jalostukseen. Pepi asuu Vaasassa tällä hetkellä. Katsotaan jos heidän saisi ensi vuonna innostumaan vaikka parista näyttelykäynnistäkin ;)

G-pentusilla on hampaiden vaihto ja sisäsiisteys harjoitukset vaihtelevalla menestyksellä menossa. Kuvia ja kuulumisia on pentusista tullut, eikä kukaan riiviöistä ole vielä tullut maitojunalla kotiin ;) Viima hankki itselleen jo ekan ab-kuurin, rakkulainen sidekalvon tulehdus silmässä. Parenemisia! Näin Facebookista myös Viiman pentuagilitystä kuvia, kivasti siis puuhaa tiedossa.

Muuten on ollut koirapuolellakin hiljaisempaa. Jyväskylä kv lähestyy pikkuhiljaa ja siellä talkoilen taas. Tällä hetkellä itse poden akillesjänne- ja pohjelihasjännetulehduksia, tarkoittaen täyttä lepoa ties miten kauan. Kotihoitona kylmää ja lääkkeitä ja hierontaa viikottain ammattilaisella. Nilkka on myös siteellä paketoitu jäykäksi joka päivä jotta kipu hellittää edes hetkeksi. Niin, ehdinhän mä ollakin jo hetken terveenä tuon kesäisen sairaalakäynnin jälkeen.. Jippii :(

Hamsteripuolella on myös hiljaista. Valon määrä vähenee talvea kohti joten poikasia ei ole tullut yrityksistä huolimatta, kiimoja tulee ja menee mutta tiineeksi ei kukaan suostu tulemaan.

Seuraavat kuulumiset parin viikon päästä Pepin silmätarkin jälkeen!

Terve poika

Dischile's Elbe "Paavo" osallistui eilen järjestämääni joukkotarkastukseen. Heikki Nurmi totesi pojan täysin terveeksi silmien ja polvien osalta. Näin ollen yli 3v tutkittuina polvet yhä 0/0, hienoa! Kiitos uudelle kodille joka toi pojan paikalle. Nyt E-jokipennuista puuttuu enää tyttöjen polvien uusintatarkit. Sunnyn polvet tarkoitus tutkia seuraavassa tarkissamme talvella, samaan syssyyn jos saisi Nellan ja Nucankin uusittua - katsotaan.

Hiljaiseloa tässä muuten vietellään. Kirsi koetti Datsua astuttaa hiljattain, eka uros ei astunut ja sitten tapasi myöhä eikä varasulhon kanssa onnistunut. Jospa seuraavasta juoksusta? Tosin Datsun sijoitussoppari taitaa umpeutua nyt, saa nähdä mihin päätökseen päätyvät tuon asian suhteen.

Hamsterin poikasetkin ovat muuttaneet jo kaikki uusiin koteihin. A-poikueen Anthony Guttig "Vesper-Oliver" kävi viime lauantaina ekassa näyttelyssään. Ei tuomarit virallisessa luokassa oikein tykänneet, tuloksena hyvä. Lemmikkiluokasta erinomainen- (jep, miinus merkki) ja tuomarin suosikki. Arvostelut oli ihan sellaiset että kyllä mä niistä tunnistin tyttösen, isot on korvat sun muuta. Mutta mainio luonteinen tyyppi, ulkonäöstä viis!

Hamsterivauvoja

Ihan vaan koska sain viime viikolla otettua kivoja kuvia ipanoista, pitää tehdä tännekin puolelle postaus mihin saa julkaistua kuvia :D

11 ipanasta yksi on jo muuttanut omaan kotiinsa, väki vähenee tässä hiljalleen. 3-4 on vielä koditta mutta eiköhän nekin tässä löydä sen oikean kodin aikanaan.

Aikuisia hamstereita en ole nyt kuvaillut, pitäisi sekin tehdä. Kärppä-pappa täyttää ensi kuussa jo 2v ja vanhuus alkaa näkyä myös ulkoisesti hiljalleen. Hereillä oloajat on lyhentyneet mutta askel ei vielä paina vaan touhukkaana puuhailee ne tunnit kun hereillä on. Lintu ja Raivo täyttävät elo-ja syyskuussa 1-vuoden. Kerrostalossa olisi tilaa yhdelle uudelle tulijalle, mutta mitään sopivaa poitsua ei ole tullut vielä vastaan.

Viimakin on omassa kodissaan nyt

Pentuarki on vaihtumassa normaaliin arkeen tässä taloudessa taas. Tämä viikonloppu koostuu siivoamisesta :D

Keskiviikkona kävin vetämässä näyttelykoulutusta ja Viima oli mukana, tosin odotteli häkissä autossa pakun sivuovi auki suurimman osan ajasta. Kävi tyttö sitten loppuminuuteilla jaloittelemassa vähän ja hakemassa rapsutuksia ihmisiltä, pöydälläkin pääsi seisomista treenaamaan.
Matka jatkui koulutuksen jälkeen Mikkeliin missä oltiin vanhempieni luona pari yötä. Automatka sujui nyt ongelmitta, ei huutoa eikä kuolaamista/oksentamista, jes!

Perille päästyä Viima syöksyi suoraan Uuken luokse, ei mitään aristelua. Alkuun Uuke oli sitä mieltä että "poissa silmistä, poissa mielestä" etenkin kun perskärpänen roikkui iholla ulkona kokoajan. Sisälle päästyä Uuke tajusi että tuon karvoissa roikkuvan otuksen kanssa voi leikkiä. Illan kuluessa riekkuminen oli sitä luokkaa, että piti pistää tyypit portin eripuolille huilaamaan, muuten ois voinut lämpöhalvaus iskeä - molempiin.

Yön kaksikko oli erotettuna, ihan siksi että kaikki sai nukkua. Aamulla sama ralli jatkui, sisällä ja etenkin ulkona. Uuke hoksasi että riiviö ei saa sitä juoksemalla kiinni ja otti tilanteesta kaiken ilon irti ;) Hyvin Viima pysyi pihalla irti, se seurasi joko ihmisiä tai Uukea ja pysyi näin kohtuu sopivalla etäisyydellä vaikka porukoiden piha ei olekaan aidattu.

Torstaina Viimaa kävi leikittämässä kylältä pari nuorta mäyräkoiranarttua, Iirikka ja Kinuski. Taaskaan ei mitään aristeluja tai miettimisiä, eikun luokse vaan ja leikkimään. Toinen mäykyistä leikkikin kivasti Viiman kanssa, toinen keskittyi nuuskimaan pihan hajuja. Uukea ärsytti suunnattomasti kun se otettiin alun jälkeen porukasta pois ja joutui katselemaan tyttökolmikon touhuja vierestä. Uuke oli tuossa porukassa vähän kuin norsu posliinikaupassa meinaan, joten siksi se joutui "jäähylle" :D

Perjantaina autoiltiin viemään Viima uuteen kotiinsa. Taas automatkamatka sujui ongelmitta, mikä lie alun juttu se valtava kuolaaminen olikaan sitten mutta toistaiseksi se on poissa, onneksi. Viima käveli autolta talon ovelle ihan itse, ritilä oven edessä aiheutti vähän hämmennystä mutta kyllä siitäkin yli tultiin kun vähän avustin hihnasta vetämällä. Portaat toiseen kerrokseen oli sitten jo liikaa ja sylikyyti kutsui. Sisällä odotteli koirakaveri cavalier-Hilla, eikun suoraan kimppuun vaan. Tällä kertaa Hillan murahduksia uskottiin (Uuken murinathan lähinnä innosti Viimaa lisää, tosin Uuke ei kovin tosissaan murissut kun häntä heilui..), nyt kun murinassa oli erisävy Viima perääntyi hiukan ja antoi toisen olla hetken rauhassa. Hilla katseli hetken pientä termiittiä kauempaa, kunnes tajusi että sen kanssa voi leikkiä. Matot oli rutussa ja sanomalehden lenteli lattialla kun kaksikko juoksi kilpaa. Tehtyämme sijoitussopparipaperit poistuttiin äidin kanssa paikalta vähin äänin, eikä Viima myöhemminkään huomannut sisällä mua etsiä, koirakaveri sai siis hyvin unohtamaan ja kotiutuminen voi alkaa.

Illalla näin kaksikosta samanlaiset rallivideon, hauskaa on näyttänyt olleen. Miten lie eka yö sujunut? Ulkona olivat käyneet kolmistaan ja hihnassa oli kävellyt hyvin, välillä oli saanut matkata sylissä ettei lenkki ole liian raskas alkuun. Ulkona Viima oli ilmeisesti vähän haikaillut mun perään ja etsinyt, mutta sisällä onneksi unohtanut. Portaat alaspäin oli olleet vielä liian jännät mutta ylöspäin Hillan opastaessa oli kiivennyt ne hyvin.

Oli ilo jättää tyttö tuollaisessa tilanteessa, kun näki että uusi kaveri hyväksyi sen ja yhteinen sävel löytyi pian. Ruokakin oli maistunut siellä paremmin kuin täällä :D Nyt on Marikan käsissä millainen Viimasta tuleekaan, koska agilityn alkeet kutsuu..? ;)

Pentula hiljenee koirien osalta, hamsterinpoikasia on terraariossa 11kpl joista olisi jokunen vielä vapaana. Luovutus viikon päästä alkaen *vinks*. Seuraavat koiranpennut toiveissa Nellasta (juoksut marraskuussa?), aika näyttää suodaanko Nellalle pentusia H-pentueen merkeissä Tuulan hoivissa.

Viiman juhannus

Guinnesista on tullut kutsumanimeltään Vili. Kaikilta pennuilta on tullut jotain kuulumisia, jos ei muuten niin kuvien merkeissä. Näyttäneet kotiutuneen hienosti.

Viima on viettänyt yksinoloa meillä ainoana koirana ja olen sitä kouluttanutkin hiukan. Nimensä tunnistaa ja osaa jo hyvin, luoksetulo on vaihtelevasti hanskassa, istua osaa käskystä jos malttaa keskittyä. Hihnassa kävely sujuu kohtuu hyvin, mitä nyt välillä istahtaa pitämään tuumaustaukoja.

Viimahan oli viikko sitten kaverini ja hänen koiriensa luona illalla hoidossa muutaman tunnin ajan kun käytiin Lutakossa keikalla katsomassa Liiton miehiä eli Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukausta. Automatkaan olin varautunut pyyhkeellä ja se tuli tarpeeseen, kuolasi sen verran kovasti sylissä. Hoitopaikassa sujui hyvin ja leikki kavereiden kanssa, eikä vierastanut tai ikävöinyt.

Viiman juhannukseen kuului kokolla käynti Ainolassa. Paikalla oli jonkin verran väkeä, mutta ei mitenkään tungokseksi asti onneksi. Vieraita koiria emme tavanneet, niitä välteltiin ja siinä onnistuttiinkin. Koirat ei Viimaa edes kiinnostaneet suuremmin. Lapset, etenkin kaikista pienimmät taaperot oli huippukivoja. Rapsutuksia sateli tuon reilun tunnin aikana niin paljon että sosialistaminen on edennyt hyvin, tosin ei siinä ongelmia ole ollutkaan, ainahan tuokin ipana on ihmisistä tykännyt. Pari tuttua piti Viimaa myös sylissä eikä se siitäkään ollut moksiskaan, kuten ei ole ollut aiemminkaan. Pepsi-veli oli sattumalta myös paikalla, kovia paineja ei saatu aikaiseksi koska kohtaaminen oli niin alkuillasta että Viima oli autoilusta hyvinkin järkyttynyt vielä. Pepsi oli kasvanut kovasti jo :) Kotimatkalla käytiin nuuskimassa myös vettä järven rannalla.

Automatkasta Viima ei siis vielä tykkää. Juhannuksena se matkusti takakontissa häkissä ja kuolasi yhä jonkin verran. Kotiin tultua käveli kyllä hihnassa parkkipaikalta sisälle eli ei se niin kamala kokemus kuitenkaan ollut.

Eilen käytiin vaan ajelemassa huvikseen, kokemuksen vuoksi. Kuolaus jatkui mutta stressaus muuten vähentynyt, sillä Riihivuoren päälläkin käveli sujuvasti autosta päästyään. Kokemuslistalle karttui myös portaiden kulkeminen ylös ja alas, ei aiheuttanut mitään ongelmia. Autoiltiin n.2,5h ajan, toki välillä käytiin kävelemässäkin. Kotona uni maistuikin hyvin.

Eilen ja tänään ollaan harjoiteltu nenän käyttöä ulkona. Itse olen pitänyt Viimaa kiinni ja poikaystävä vienyt herkun piiloon niin että Viima on sen nähnyt. Ei mennyt montaa kertaa kun tajusi idean ja syöksyi suoraan piilolle eikä enää ihmisen luokse joka oli poistunut herkulta muutaman metrin päähän. Selvästi tytön makuaisti on kohdallaan, maistettuaan juhannuksena lihapullaa ja leikkelemakkaraa ei meinannut enää kurkku kelvata välipalana ;)

Vielä 5 päivää kun Viima lähtee sijoituskotiinsa ja meillä alkaa normaaliarki, joka tosin aloitetaan mattojen ja lattioiden pesulla ja suursiivouksella.